Engelbrekt Engelbrektinpoika Volune 2 (of 2): Kaksiosainen historiallinen romaani (Engelbrekt Engelbrektinpoika Series) (Finnish Edition)

Example in this ebook

Vester¥s ja Borgan¤s.

I.

Kutsumattomia vieraita.

Oli taas kev¤t, joka t¤n¤ vuonna tuli tavattoman aikaiseen. Talven kinokset sulivat ja juoksivat vuolaina virtoina j¤rviin ja meriin, ja ilman siivekk¤¤t joukot palasivat etel¤st¤ rakkaisiin koteihinsa, pohjolan syrj¤isiin laaksoihin. Metsikana vaihtoi parhaillaan pukuansa ja orava kyherteli koivunlatvassa. P¤iv¤ p¤iv¤lt¤ nousi aurinko yh¤ ylemm¤ksi taivaan laelle ja p¤¤sti taas luonnon siteist¤¤n; vapaus virkosi taas eloon metsiss¤ ja j¤rviss¤, vuorilla ja laaksoissa ja lauhkeat kev¤iset tuulet kuiskailivat rauhaa ja sovitusta, samalla kuin tuhannet riemus¤velet soivat vapauden ja rakkauden ylistyst¤ korkealla ilmassa.

T¤lle luonnon riemulle oli Ruotsin rahvaan mieliala selv¤n¤ vastakohtana. Kamala toivottomuus pilkisti jokaisen silm¤st¤, pusersi huokauksen jokaisen rinnasta. Ja yh¤ koveni sorto, yh¤ julmemmaksi k¤vi ulkomaalaisten voutien mielivalta. Pyh¤n Yrj¤n¤tarun alkupuoliskoa elettiin nyt todellisuudessa. Lohik¤¤rme ruiskutti voitonriemuissaan myrkky¤ns¤ maalle ja kauhuissaan kysyi jokainen, joko Ruotsin kuolonhetki oli k¤siss¤. Miss¤ tahansa kiinnittikin katseensa Ruotsin herroihin ja edusmiehiin, jotka linnoissaan ja taloillaan eleliv¤t, niin turhaan etsi ket¤¤n sellaista, joka tahtoi ruveta pit¤m¤¤n kansan puolta ja saattamaan maan lain ja vanhat hyv¤t tavat taas voimaan ja noudatettaviksi.

Taalalaiset olivat kyll¤ edellisen¤ syksyn¤ nousseet kapinaan, mutta olivat taas laskeneet aseensa, kun valtakunnan neuvosto oli luvannut t¤ytt¤¤ heid¤n toiveensa ja olla apuna heid¤n h¤t¤¤ns¤ poistamassa. He vannoivat pyh¤n valan olla en¤¤ maksamatta veroa J¶sse Eerikinpojalle ja niine p¤¤t¶ksineen he palasivat kotiinsa ja valtaneuvokset meniv¤t ilomielin matkoihinsa.

Kaikki n¤ytti siis olevan hukassa. J¶sse Eerikinpoika ei tosin itse ollut uskaltanut menn¤ Taalainmaahan, mutta h¤n oli paikoillaan lujassa Vester¥sin linnassaan ja samoin muutkin voudit kaikkialla valtakunnassa. Syksyiset tapahtumat v. 1433 olivat vaan olleet yh¤ selvemmin n¤ytt¤m¤ss¤ sit¤ toivotonta kurjuutta, johon Ruotsin kansa oli vajonnut, samalla kuin voudit k¤viv¤t sit¤ varmemmiksi, sit¤ rohkeammiksi, kuta helpommalta oli n¤ytt¤nyt aseellisenkin rahvaan aisoissa pit¤minen.

Kaikista n¤ist¤ voudeista, jotka kuninkaan nimess¤ ry¶stiv¤t ja raastoivat Ruotsinmaata, ei sent¤¤n kukaan vet¤nyt vertoja Vestmanlannin ja Taalainmaan voudille. T¤m¤ n¤et ei heit¤ voittanut ainoastaan viekkaudessa ja rohkeudessa, jott'en sanoisi h¤vytt¶myydess¤, vaan etenkin siin¤ erinomaisessa julmuudessa ja kovuudessa, jolla h¤n osasi panna mielivaltaiset k¤skyns¤ t¤yt¤nt¶¶n, siin¤ matelevaisuudessa ja arkamaisuudessa, jolla h¤n osasi n¤enn¤isesti v¤isty¤ tielt¤, kun olot niin vaativat. Mutta h¤n v¤istyi vain odottelemaan tilaisuutta, ottaakseen heti takaisin, mit¤ oli menett¤nyt, samoin kuin tiikeri vet¤¤ kokoon j¤nt¤reit¤ns¤ ja valmisteleikse voimakkaimpaan hypp¤ykseens¤, silloin kuin se n¤k¶j¤¤n s¤ve¤n¤ lyykistyy maahan.

Juuri nyt h¤n oli siin¤ asennossa. H¤nen oli syksyll¤ t¤ytynyt per¤yty¤; nyt h¤n oli taas eteenp¤in menossa. Se mit¤ h¤nen oli ollut pakko kuulla ja sallia syksyll¤ valtaneuvosten l¤sn¤ ollessa, oli kiihottanut h¤nen turhamielisyytens¤ ylimmilleen. Mutta h¤n osasi salata vihansa ja vartoa. Nyt h¤n varustautui laskemaan vihansa liekit valloilleen, nyt piti noiden talonpoikain oikein oppia tuntemaan h¤net. Voi, voi silloin heit¤ ja €" Engelbrekti¤.

To be continue in this ebook